15. Arkipäiväinen digipalvelujen käyttö synnyttää digitaalista valtaa

Massiivinen, yksityiselämän joka alueelle tunkeutuva datankeruu pohjautuu aikaan, jolloin siihen liittyvää lainsäädäntöä ei ollut, ja sopimuksiin, joita emme ole tienneet tehneemme. Henkilödatan keräämisestä on tullut niin arkipäiväistä, että houkutus olla välittämättä on suuri; koska kaikkien muidenkin dataa kerätään yhtä lailla, eikö voisi vain kadota joukkoon? 

Suurimpien teknologia- ja alustayritysten työkalut mahdollistavat kuitenkin yksilön poimimisen kuinka suuresta joukosta tahansa, ja datan avulla muodostetun profiilin avulla meistä jokaista voidaan tarkastella yksityiskohtaisesti. Niin kauan kuin datan kerännyt yritys tai organisaatio ei ole pahantahtoinen, tai maa, jossa elää, kunnioittaa yksilönoikeuksia, ongelman tunnistaminen voi olla vaikeaa. 

Yksityisyys on kuitenkin lähtökohtaisesti arvo jo itsessään. Se on tärkeää jokaisen ihmisen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta, ja mahdollistaa vapaan ja kriittisen ajattelun. 

Suurimmat teknologiayhtiöt ja niiden ympärille rakentuvat digitaalisen mainonnan ekosysteemien toimijat tarjoilevat meille tarkoitushakuista narratiivia, jossa kaikkien digitaalisten jälkien – näkyvien ja näkymättömien, aktiivisten ja passiivisten – tallentaminen ja kerääminen on täysin välttämätöntä, jotta internet ”säilyy ilmaisena”. 

Tarinaan kuuluu olennaisesti myös se, että maksamme ”ilmaisista” palveluista omalla datallamme. Jotta selitys voisi ylipäätään olla mahdollinen, meillä kaikilla pitäisi olla selkeä käsitys niistä ehdoista, joihin olemme suostuneet, milloin näin on tapahtunut sekä siitä, mikä on kunkin kuvitteellisen ”datatransaktion” todellinen arvo. Jotta voi maksaa, pitää aidosti ymmärtää, mistä valuutasta on kysymys, mikä sen arvo on vaikkapa suhteessa muihin valuuttoihin ja mitä sillä voi saada tai menettää. 

Jotta henkilödataan perustuvan datatalouden toimintamekanismeja voisi ymmärtää, on hyvä pohtia, millaista dataa meistä kerätään ja millaisissa tilanteissa. Sitra on tutkinut asiaa kaksi kertaa läpivalaisemalla datankeruuta keskenään hyvin erilaisten ihmisten arjessa.

Vuonna 2019 kuusi tavallista suomalaista lähti testipuhelimien avulla seuraamaan oman datansa liikkeitä käyttämissään palveluissa Sitran Digijälkiselvitys-hankkeessa. Tällöin paljastui konkreettisesti datankeruun ekosysteemien laajamittainen toiminta, lukemattomat eri tahot, jotka käsittelevät dataamme sekä valtava datan määrä, joka meistä syntyy ja joka tallennetaan tuntemattomien yritysten käyttöön.

Vuonna 2021 Sitra jatkoi tutkimuksia yhteistyökumppaninsa Hestia.ain kanssa, mutta tällä kertaa keskityttiin eurooppalaisten poliittisten päättäjien ja yhteiskunnallisten vaikuttajien dataan sekä sen keruusta syntyvään digitaaliseen valtaan. Digivalta-selvityksen avulla haluttiin ymmärtää, voidaanko datan avulla ja profiileja muodostamalla vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Ajallisesta erosta huolimatta kummankin selvityksen löydöksenä oli valitettavasti myös se, kuinka huonosti datajättiläiset noudattavat eurooppalaista tietosuojalainsäädäntöä. Näin ollen on tärkeää, että ihmisillä itsellään on riittävästi toimijuutta, jotta yksilön perusoikeuksista ei tarvitse tinkiä verkossakaan.

Askelia kohti datasuvereniteettia

Yksilönoikeudet koskevat luonnollisesti myös digitaalisia palveluita. Meillä kaikilla on eurooppalaisen lainsäädännön suoma oikeus paitsi yksityisyyteen myös omaan dataamme. Lisäksi tulee muistaa, että on aikuisten velvollisuus turvata lasten yksityisyys.

On mahdollista, että jos oikeuksia alettaisiin laajemmin ja aktiivisemmin vaatia, myös kansainväliset datajätit joutuisivat aidosti uudistamaan toimintatapojaan ja regulaatiota valvovat viranomaiset pääsisivät vähemmällä. Nyt oikeuksien käyttäminen on harvojen huvi ja esim. tietosuojavaltuutetuille tehtyjen valitusten käsittelyajat kohtuuttoman pitkiä.

Oppaan kirjoittamisen hetkellä testin tekijöitä on yli 28.000 ja valtaosa heistä on suomalaisia. Tulokset ovat kohtuullisen selviä: kaikista ikäryhmistä alle 19-vuotiaat ovat kaikkein kritiikittömimpiä digipalveluiden tuottajia kohtaan. Paitsi että lapset ja nuoret luottavat digipalveluihin selvästi muita ikäryhmiä enemmän, he myös toimivat kaikkein vähiten omien oikeuksiensa puolesta ja ovat vähiten tietoisia verkkopalveluiden riskeistä. 

Niin oikeuksien käyttäminen kuin yksityisyyden suojeleminenkin vaativat digitaitoja, jotka jo tämän oppaan johdannossa tunnistettiin uusiksi kansalaistaidoiksi. Digitaalisen toimijuuden avain on lasten ja nuorten laaja digitaalinen sivistys ja osaaminen. Niitä tarvitaan tosin myös kaikissa muissakin ikäluokissa ja kansalaisryhmissä.

Lähteet:

(1) https://digiprofiilitesti.sitra.fi/

Tiina Härkönen toimii johtavana asiantuntijana Sitran Demokratia ja osallisuus-teemalla, Digitaalinen valta ja demokratia -projektissa. Hän on tehnyt pitkän uran yritysmaailmassa datan ja tietoverkkojen parissa, markkinoinnin, viestinnän ja liiketoiminnan kehittämisen johtotehtävissä. Tiina on työskennellyt pääosin ICT-toimialalla, mutta siirtyi Sitralle vuonna 2018 Postin asiakas- ja markkinointianalytiikan johtamis- ja kehittämistehtävästä.

Kuvitus: Lumi Pönkä

Lataa Digitaalinen informaatiolukutaito-opas (PDF)

info@faktabaari.fi