Verkkoympäristöt vs. perinteiset media-ympäristöt
Koryzevan et al:n (2020) (2) erinomaisen artikkelin “Citizens versus the internet” mukaan verkkoympäristöt ovat täynnä älykkäitä, erittäin mukautuvia valinta-arkkitehtuureja, jotka on suunniteltu ensisijaisesti maksimoimaan kaupalliset edut, kiinnittämään ja ylläpitämään käyttäjien huomiota, hyödyntämään käyttäjätietoja rahallisesti sekä ennustamaan ja vaikuttamaan tulevaan käyttäytymiseen. Pahimmassa tapauksessa tämä voi helpottaa poliittisia ääriliikkeitä ja disinformaation leviämistä.
Verkko- ja perinteiset mediaympäristöt eroavat toisistaan tavoilla, joilla on merkittäviä seurauksia ihmisten verkkokokemuksiin ja -käyttäytymiseen. Verkkoympäristössä voi lähettää viestin miljoonille ihmisille, kun taas kasvokkain tapahtuvassa viestinnässä on fyysisiä rajoja sille, kuinka monta ihmistä voi osallistua keskusteluun.
Digitaalisissa ympäristöissä kenen tahansa saatavilla olevan tiedon määrä on henkeäsalpaava, ja on mahdollista levittää mitä tahansa tietoa vaivattomasti suurille yleisöille hetkessä. Verkkoympäristöt kehittyvät nopeasti ja jatkuvasti verrattuna esim. perinteisiin printtimediaympäristöihin. Verkkoympäristöjen sisältöä voidaan muuttaa, poistaa ja lisätä koko ajan.
Kozyreva et al. määrittelivät neljä verkkoympäristöille tyypillistä haastetta: suostuttelevat ja manipuloivat valinta-arkkitehtuurit, tekoälyavusteiset tietoarkkitehtuurit, väärä ja harhaanjohtava tieto sekä häiritsevät ympäristöt. Kun ihmiset hakevat verkkotietoa hakukoneiden kautta, heidän tuloksiaan säätelevät algoritmit, jotka yritykset ovat kehittäneet “voittojen tavoittelemiseksi ja ilman suurta avoimuutta tai julkista valvontaa”. Lisäksi “demokraattisissa maissa teknologiayritykset ovat keränneet ennennäkemättömiä resursseja, markkinaetuja ja kontrollia ihmisten tietoihin ja tiedonsaantiin”. Verkkokäyttäjien tietojen kerääminen perustuu pitkälle kehitettyihin koneoppimisjärjestelmiin ja algoritmeihin, jotka ovat meitä ihmisiä parempia ja jotka eivät ole avoimia. Siksi esimerkiksi Youtuben käyttämien hakukoneiden ja suosittelujärjestelmien tulokset ovat yksilöllisiä ja arvaamattomia.
Yksi ratkaisu haasteeseen on digi-koulutus. Perinteisiä lukutaitoja olisi täydennettävä uudenlaisilla verkkoarviointistrategioilla ja verkkolukutaidoilla ja digitaitoja tulisi lisätä koulujen opetussuunnitelmiin, jotta oppilaat oppisivat etsimään, suodattamaan, arvioimaan ja hallitsemaan tietoa, informaatiota ja digitaalista sisältöä (3). Hyvä esimerkki Suomessa on ”Uudet lukutaidot”-hanke (4), jonka tavoitteena on vahvistaa lasten ja nuorten medialukutaitoja, tieto- ja viestintäteknologisia (tvt) taitoja sekä ohjelmoinnin osaamista varhaiskasvatuksessa sekä esi- ja perusopetuksessa. Oheisessa taulukossa esitettään esimerkkejä 7-9-luokkalaisten osaamisen kuvauksista.
Faktabaari EDU on edistänyt informaatiolukutaitoa suomalaisille opettajille ja opiskelijoille suomalaisten perusopetuksen opetussuunnitelmien tavoitteiden ja päämäärien mukaisesti (ks. Esim. informaatiolukutaito-opas(5)). Koska verkkoympäristö kehittyy niin nopeasti, meidän on pakko päivittää vuonna 2020 julkaistua informaatiolukutaidon opaskirjaa tällä digitaalisen informaatiolukutaidon oppaalla. Olemme lisänneet digitaalisen informaatiolukutaidon työkalupakkiin uusia työkaluja.
Verkkolukemisen työkalupakki
Hyvät digitaaliset lukutaidot eivät yksin riitä. Tarvitaan myös hyvää aihepiirin tuntemusta, jonka avulla voimme arvioida tehokkaammin tiedon uskottavuutta (6). Esimerkiksi ilmastonmuutoksen ymmärtämistä tutkiessa on huomattu, että jos tietystä aiheesta on hyvät tiedot, on vaikeampi tulla johdetuksi harhaan (7). Kuitenkin on muistettava, että edes korkea koulutustaso ei välttämättä tee ihmisestä paljon taitavampaa disinformaation tunnistamisessa. (8)
Kyky löytää luotettavaa tietoa verkosta on välttämätön tietoon perustuvalle kansalaisvaikuttamiselle - se on uusi kansalaistaito. Tämä on erityisen tärkeää nuorille, jotka etsivät internetistä tietoa yhteiskunnallisista ja poliittisista kysymyksistä. Oppilaiden valmentaminen verkkosisältöjen arvioimiseen - erityisesti yhteiskunnallisissa ja poliittisissa kysymyksissä tulisi olla tärkeä osa koulujen ja yliopistojen tehtävää. Tuoreen tutkimuksen (9) mukaan suurin osa tutkimukseen osallistuneista opiskelijoista käytti tehottomia strategioita digitaalisen tiedon arvioimiseksi.
Siksi on tärkeää edistää verkkolukutaitoja ja verkkoarviointistrategioita.
Virheellisen informaation ja sen levittämistrategioiden ennakointi (prebunking)
Ennakointi (prebunking) on prosessi, jossa virheellisen informaation sisältö tai sen levittämisen taktiikat ja lähteet paljastetaan ennen kuin ne iskevät. Ihmisiä varoitetaan etukäteen siitä, että he ovat joutumassa väärän tiedon kohteeksi. Ennakointi-taitoja voidaan edistää antamalla ihmisille etukäteen tosiasioihin perustuvaa ja syventävää tietoa tietystä aiheesta ja esittelemällä olemassa olevaa väärää tietoa samasta aiheesta. Heille voidaan myös kertoa etukäteen, millaista disinformaatiota he voivat odottaa.
Hyvä ennakointi liittyy ihmisten huolenaiheisiin ja heidän omiin kokemuksiinsa. Ennakointitieto on voimaannuttavaa: Kyse on luottamuksen rakentamisesta sen sijaan että korjataan vääriä tietoja jälkikäteen.
Ennakointityylejä on kolmea päätyyppiä:
- Faktapohjaiset: tietyn väärän väitteen tai kertomuksen korjaaminen.
- Logiikkaan perustuva: manipulointiin käytettyjen taktiikoiden selittäminen.
- Lähdepohjainen: huonojen tietolähteiden osoittaminen.
Tutkimukset ovat osoittaneet (10), että logiikkaan perustuvalla lähestymistavalla on kauaskantoisia etuja. Jos ihmiset opetetaan tunnistamaan disinformaationlevityskeinot, he pystyvät havaitsemaan ne useammin kuin yksittäiset väitteet.
Virheellisen väitteen kumoaminen (debunking)
Virheellisen väitteen kumoaminen (debunking) tapahtuu sen jälkeen, kun virheellinen informaatio on julkaistu. Tarkoituksena on oikaista virheellistä informaatiota ja estää muita uskomasta todistettavasti väärää informaatiota. Virheellisen ja vääristellyn informaation kumoamiseen voidaan käyttää esim. faktantarkastusstrategioita.
Virheellisen informaation korjaaminen tai “kumoaminen” on haastavaa, koska monet ihmiset uskovat todennäköisemmin tuttua tietoa, vaikka he saisivat myöhemmin tietää, että tieto on virheellistä (tuttuuden aiheuttama vastareaktio).
Tutkimukset osoittavat, että väärää tietoa korjattaessa on parasta esittää keskeiset tosiasiat ennen korjattavan väärän tiedon esittämistä. Väärän tiedon korjaaminen ei riitä. On tarpeen selittää, miksi tieto on väärä, ja tarjota totuudenmukainen vastine tai selitys. Debunking Handbook -käsikirjassa (11) määritellään neljä myyttien kumoamisen keskeistä osa-aluetta:
- Keskeiset tosiasiat: korostetaan sitä, mikä on totta, eikä sitä, mikä on väärin. Tutkimukset osoittavat, että väärän tiedon kumoamisessa on parasta esittää ensin keskeinen tosiasia ennen kuin esitetään väärää kumottavaa tietoa.
- Selkeät varoitukset. Ennen kuin mainitset myytin, anna varoitus siitä, että tuleva tieto on epätosi.
- Vaihtoehtoinen selitys: “Kun myytti kumotaan syntyy “informatioaukko.” Kumoamisen on täytettävä tämä aukko”. Jos haluat korvata virheellisen tiedon, anna selkeä selitys, joka täyttää ”tietovajeen”. Asiat tulisi selittää mahdollisimman selkeästi: jos ihmiset joutuvat kohtaamaan päällekkäistä tietoa, he saattavat lakata kiinnittämästä huomiota. Tämä voi joskus merkitä joidenkin vivahteiden jättämistä pois, kun ihmisille esitetään ensin korjattua tietoa. Asiat tulisi selittää mahdollisimman selkeästi: jos ihmiset joutuvat kohtaamaan päällekkäistä tietoa, he saattavat lakata kiinnittämästä huomiota. Tämä voi joskus merkitä joidenkin vivahteiden jättämistä pois, kun ihmisille esitetään ensin korjattua tietoa.
- Graafiset esitykset: visuaaliset esitykset voivat auttaa havainnollistamaan keskeisiä seikkoja selkeämmin.
Lähteistäminen (sourcing)
Tekstin ymmärtämiseen liittyvällä lähteistämisellä on todettu olevan merkittävä vaikutus kykyyn määrittää informaation uskottavuutta ja sen arviointia (12). Tieto siitä, mistä hyvä informaatio löytyy (eli luotettavat lähteet), voi olla yhtä tärkeää kuin lähdekritiikki hyvin informoidulle kansalaiselle (13). Siksi on tärkeää jakaa tietoa siitä, mistä löytyy luotettavaa tietoa ja keneen voi luottaa.
Verkkopohdinta
Verkkopohjaisen päättelykyvyn opettaminen on osoittautunut haastavaksi tehtäväksi (14). Stanfordin tutkijat (15)(16) ehdottavat, että kun törmää netissä olevaan informaatioon, tulisi asettaa itselleen kolme keskeistä kysymystä:
- Kuka on informaation takana? Lähde?
- Mihin väite perustuu? Mitkä ovat todisteet? ja
- Mitä muut lähteet sanovat?
Verkkopohdinnan tekniikoiden opettaminen on kuitenkin osoittanut tutkimuksissa olevan tehokas tapa edistää kansalaisten digitaalisen lähdekritiikin ja lateraalisen lukutavan taitoja. (17)
Kognitiivisten strategioiden ja digitaalisten välineiden käytön opettamisella nuorille on todettu olevan vaikutusta heidän kykyynsä erottaa uskottava ja harhaanjohtava tieto toisistaan.
Erityisesti ne nuoret, jotka itsetestauksen tai opetuksen jälkeen käyttivät digitaalisia välineitä, kuten tekstihakuja tai käänteistä kuvahakua, onnistuivat kumoamaan harhaanjohtavat uutiset (18).
Strateginen sivuuttaminen
Kun käytämme tehokkaita hakukoneita, saamme joskus miljoonia osumia. Miten valita sellainen tieto, joka on hyödyllistä, totuudenmukaista ja vastaa alkuperäistä tietotarvetta? Tässä prosessissa tarvitsemme inhimillistä kriittistä ajattelua voidaksemme arvioida algoritmien meille ehdottaman sisällön laatua - ja siksi joudumme sivuuttamaan ja jättämään huomiotta suurimman osan osumista.
Herbert Simon totesi (19) jo vuonna 1971 - paljon ennen Internetin aikaa - että informaation ylikuormitus johtaa huomiokyvyn heikkenemiseen. Mainostajat, yritykset, lobbaajat, clickbait-sivustot, salaliittoteoreetikot, viharyhmät ja ulkovaltojen hallitukset tekevät ylitöitä kaapatakseen huomiomme verkossa (20).
Jokaisen tiedonetsijän huomiokyky on rajallinen ja hakukoneilla löydetään usein valtava määrä osumia. Meillä ei ole aikaa eikä voimia analysoida kaikkia tuloksia meille tärkeän tiedon löytämiseksi. Siksi on viisainta keskittää rajallinen huomiomme sisältöihin, joihin perehtyminen on todella lukemisen arvoista. Siihen tarvitaan strategisen sivuuttamisen taitoa. Meidän on opeteltava taito sivuuttaa suuret määrät hakutuloksia, jotka eivät vastaa meidän informaatio-tarvetta ja jotka eivät ole lukemisen arvoisia.
Lateraalinen lukutapa
Yksi digitaalisen informaatiolukutaidon työkalupakin uusista välineistä on lateraalinen lukutapa, jossa lukija tarkistaa verkkotiedon taustatiedot (lähteen luotettavuus, faktat, tilastot, lähteet) eri sivustoista ja lähteistä ennen kuin hän alkaa lukea käsillä olevaa tekstiä.
Verkko- ja perinteisten mediaympäristöjen erojen vuoksi verkkotiedon lähteeseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Perinteinen lukutapa voi olla tehoton digitaalisessa ympäristössä. Jos olemme liian kiireisiä analysoimaan tuntematonta verkkotietoa tarkistamatta ensin artikkelin alkuperää, emme välttämättä huomaa, että koko teksti perustuu puolueelliseen tietoon.
Wineburg & McGrew (2019) havainnoivat, miten opiskelijat, tutkijat ja faktantarkistajat käsittelevät aiemmin tuntematonta verkkotietoa. Faktantarkistajat avasivat selaimensa vaaka-akselilla useita välilehtiä ja etsivät tietoa organisaatiosta tai henkilöstä sen takana. Vasta tarkistettuaan, mitä muilla sivustoilla oli sanottavaa, he palasivat tekstin pariin. Tämän lähestymistavan avulla faktantarkistajat pystyivät nopeasti tarkistamaan sivustot, jotka peittivät tarkoituksensa ja rahoittajansa. Samassa kokeessa opiskelijat ja tutkijat kohdistivat huomionsa alkuperäiseen sivustoon, mikä johti hämmennykseen sen todellisesta tarkoituksesta tai sponsorista.
Ammattimaisten faktantarkistajien käyttämä strategia, jonka mukaan he lukevat verkkosyötteitä sivusuunnassa monien toisiinsa liittyvien sivustojen kautta sen sijaan, että perehtyisivät syvällisesti käsillä olevaan tekstiin, on osoittautunut nopeaksi ja tehokkaaksi tavaksi välttää käyttämästä tarkkaavaisuuttaan, aikaansa ja energiaansa puolueelliseen tietoon. On suositeltavaa käyttää klikkausten hillitsemisstrategiaa, mikä tarkoittaa, että kannattaa selata huolellisesti alaspäin ennen kuin klikkaa linkkejä hakutuloksissa, jotka olivat merkityksellisiä eivätkä välttämättä sijoittuneet kärkitulokseksi, ja siirtyä luotettavien tietolähteiden suuntaan. Useiden merkityksellisten lähteiden lukeminen, jotta voidaan varmistaa ja kontekstualisoida tiedot, antaa meille mahdollisuuden tehdä perusteltuja arvioita lähteen luotettavuudesta.
Verkkoliikennesäännöt
Euroopan parlamentti hyväksyi heinäkuussa 2022 digitaalisia palveluja koskevan lain (DSA) (21) ja digitaalisia markkinoita koskevan lain (DMA) (22). Näissä uusissa EU:n digitaalisissa säännöstöissä asetetaan ennennäkemättömät normit verkkoyritysten vastuuvelvollisuudelle avoimilla ja kilpailluilla digitaalisilla markkinoilla. Kun uudet säännöt on pantu täytäntöön käytännössä, EU:n käyttäjillä on enemmän valinnanvaraa ja heidän oikeuksiaan suojellaan verkossa paremmin.
Olisi erinomaista, jos suuret verkkoalustat alkaisivat tulevaisuudessa säännellä sisältöään tarkemmin, kuten näissä asiakirjoissa edellytetään. Valitettavasti emme kuitenkaan voi luottaa alustojen hyvään tahtoon. Meidän on parannettava digitaalisia taitojamme ja koulutustarjontaamme! Kansalaisia olisi opetettava kehittämään kriittistä ajattelua ja digitaalista informaatiolukutaitoa.
Yksinkertaiset verkkoliikennesäännöt olisivat hyödyllisiä meille kaikille. Kun olin koulussa, minulle opetettiin yksinkertaisia liikennesääntöjä: Katso ensin vasemmalle - ja sitten oikealle - ja taas vasemmalle ennen kadun ylittämistä. Tarvitsemme samanlaisia selkeitä ohjeita myös verkkoympäristöihin.
Lähteet:
(1) Hobbs, R. (2010). Digital and media literacy: A plan of action. The Aspen Institute. https://assets.aspeninstitute.org/content/uploads/2010/11/Digital_and_Media_Literacy.pdfMihailidis, P., & Thevenin, B. (2013). Media literacy as a core competency for engaged citizenship in participatory democracy. American Behavioral Scientist, 57(11), 1611–1622. https://doi.org/10.1177/0002764213489015
(2) Kozyreva, A., Lewandowsky, S. and Hertwig, R. (2020). Citizens Versus the Internet: Confronting Digital Challenges With Cognitive Tools. Association for Psychological Science. SAGE
(3) Breakstone, J., McGrew, S., Smith, M., Ortega, T., & Wineburg, S. (2018). Teaching students to navigate the online landscape. Social Education, 82, 219–221.
(4) Uudet lukutaidot - https://uudetlukutaidot.fi/
(5) Kivinen, K. (Ed. 2020) Informaatiolukutaito-opas.Faktabaari
(6) Lurie, E., & Mustafaraj, E. (2018, May). Investigating the Effects of Google’s Search Engine Result Page in Evaluating the Credibility of Online News Sources. In Proceedings of the 10th ACM Conference on Web Science (pp. 107-116)
(7) Nygren, T., & Guath, M. (2021a). Students evaluating and corroborating digital news. Scandinavian Journal of Educational Research, in press.
(8) Roozenbeek, J., van der Linden, S., & Nygren, T. (2020). Prebunking interventions based on “inoculation” theory can reduce susceptibility to misinformation across cultures. Harvard Kennedy School Misinformation Review, 1(2).
(9) Joel Breakstone, Mark Smith, Nadav Ziv & Sam Wineburg (2022) Civic Preparation for the Digital Age: How College Students Evaluate Online Sources about Social and Political Issues, The Journal of Higher Education, DOI: 10.1080/00221546.2022.2082783
(10) First Draft https://firstdraftnews.org/articles/a-guide-to-prebunking-a-promising-way-to-inoculate-against-misinformation/
(11) Debunking Handbook (2020) https://www.climatechangecommunication.org/wp-content/uploads/2020/10/DebunkingHandbook2020.pdf
(12) Brante, E. W., & Strømsø, H. I. (2018). Sourcing in Text Comprehension: a Review of Interventions Targeting Sourcing Skills. Educational Psychology Review, 30(3), 773-799. doi:10.1007/s10648-017-9421-7
(13) Haider, J., & Sundin, O. (2020). Information literacy challenges in digital culture: conflicting engagements of trust and doubt. Information, Communication & Society, 1-16. doi:10.1080/1369118X.2020.1851389
(14) Civic Online Reasoning site of Stanford University https://cor.stanford.edu/
(15) Breakstone, J., Smith, M., Wineburg, S., Rapaport, A., Carle, J., Garland, M., & Saavedra, A. (2021). Students’ Civic Online Reasoning: A National Portrait. Educational researcher, 50(8), 505-515. doi:10.3102/0013189X211017495
(16) Wineburg, S, Breakstone, J., McGrew, S., Smith, M., and Ortega, T. (2022) Lateral Reading on the Open Internet: A District-Wide Field Study in High School Government Classes Journal of Educational Psychology (Accepted for publication)
(17) McGrew, S., & Byrne, V. L. (2020). Who Is behind this? Preparing high school students to evaluate online content. Journal of Research on Technology in Education, 1-19. doi:10.1080/15391523.2020.1795956
(18) Axelsson, C.-A. W., Guath, M., & Nygren, T. (2021). Learning How to Separate Fake From Real News: Scalable Digital Tutorials Promoting Students’ Civic Online Reasoning. Future Internet, 13(3 60), 1-18.
(19) Simon, H. A. (1971). Designing organizations for an information-rich world. In M. Greenberger (Ed.), Computers, communications, and the public interest (pp. 37–72). John Hopkins University Press
(20) Wineburg, S., & McGrew, S. (2019). Lateral reading and the nature of expertise: Reading less and learning more when evaluating digital information. Teachers College Record, 121(11), Article 22806. https://www.tcrecord.org/content.asp?contentid=22806
Kari Kivinen, FT, on EUIPO:n koulutusalan asiantuntija. Hänellä on yli 30 vuoden kokemus kansainvälisestä opetustoiminnasta. Vuodesta 2017 lähtien hän on johtanut Faktabaari EDU:n digitaalisen informaatiolukutaitopalvelun pedagogista kehitystyötä, joka rakentuu faktantarkistusmenetelmiin. Hän on ollut mukana kirjoittamassa ja pilotoimassa oppimateriaalia opettajakollegoiden kanssa Suomessa ja ulkomailla. Hän on jäsenenä komission asiantuntijaryhmässä, joka käsittelee disinformaation torjuntaa ja digitaalisen osaamisen edistämistä. Kirjoittaja työskentelee EUIPO:ssa ja EU:n virastossa, mutta hänen esittämänsä näkemykset ovat henkilökohtaisia, eikä niitä voida pitää EU:n tai EUIPO:n virallisina lausuntoina.
Kuvitus: Lumi Pönkä
Lataa Digitaalinen informaatiolukutaito-opas (PDF)
Jaa eteenpäin
