7. Vaadi oikeuksiasi! Käyttäjistä kansalaisiksi verkkoympäristöissä

Kun käytämme sosiaalista mediaa, haluamme saada informaatiota ja vielä useammin viihdettä. Rakastamme näennäisen vapaata pääsyä ja toimintoja sekä rajatonta yhteydenpitoa. Saatamme jopa olla tietoisia hinnasta, jonka maksamme luovuttamalla tietojamme - ja jotkut meistä saattavat sanoa, että se on edullinen hinta kaikesta sisällöstä ja hauskoista toiminnoista, jotka palvelevat meitä juuri niin kuin haluamme. Harvemmin kuitenkaan ajattelemme alustoja mahtavina julkisina areenoina, jotka voivat vaikuttaa mielenterveyteemme, houkutella väkivaltaan kansanryhmiä vastaan, ratkaista tai häiritä vaaleja tai lietsoa sotia. 

Digitaalinen aikakausi on tuonut esiin digitaalisten alustojen keskeisen merkityksen yksilöiden oikeuksia koskevien maailmanlaajuisten perusperiaatteiden tukemisessa tai niiden loukkaamisessa. Tästä näkökulmasta katsottuna toimiimme liittyy kansalaisvastuuta. Kuitenkaan toistaiseksi ei ole olemassa yhtä oikeudellista säännöstä oikeuksistamme globaaleina digitaalisina kansalaisina, mutta monet sidosryhmät ovat mukana pohtimassa, miten nämä oikeudet voitaisiin määritellä ja suojella. Tässä luvussa hahmotellaan tapoja, joilla digitaaliset alustat, Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan unioni ja kansalaisyhteiskunta ovat alkaneet ymmärtää, että digitaalisia oikeuksiamme on suojeltava.  

Ihmisoikeudet digitaalisella aikakaudella

Alustat ja muut teknologiayritykset vaikuttavat nykyään niin suureen osaan elämäämme ja yhteiskuntaamme, että ne ovat myös keskeisiä toimijoita perusoikeuksiemme toteuttamisessa tai rajoittamisessa. Internet-yhteys antaa meille portin rajattomaan sisältöön, mutta alustat toimivat myös portinvartijoina sen suhteen, millaista tietoa Google tai TikTok meille suosittelee. Saamme ilmaisia palveluja vastineeksi tiedoistamme - mutta usein emme tiedä, miten niitä käytetään ja miten ne vaikuttavat yksityisyytemme. Saamme ilmaista itseämme helposti ja vapaasti, mutta altistumme myös runsaalle virheelliselle informaatiolle, manipuloinnille ja vihapuheelle.  Kuten YK:n pääsihteerin digitaalista yhteistyötä koskevassa raportissa todetaan, digitaalitekniikka ei ainoastaan auta puolustamaan ja käyttämään oikeuksia, vaan sitä käytetään myös ihmisoikeuksien tukahduttamiseen, rajoittamiseen ja rikkomiseen. (1)

Alustojen ihmisoikeuksia loukkaavat toimet eivät koske vain sotasensuuria tai internetin sulkemista, jotka voivat tapahtua kaukana jokapäiväisestä elämästämme. Itse asiassa tiedämme hyvin vähän siitä, miten oikeuksiamme kunnioitetaan maailmanlaajuisten digitaalisten alustojen käyttäjinä. Ranking Digital Rights -järjestö seuraa, mitä suuret alustat ja teleyritykset ympäri maailmaa antavat meidän tietää oikeuksistamme. Järjestön Big Tech Scorecard asettaa yritykset paremmuusjärjestykseen sen mukaan, miten ne antavat meille tietoa sisäisistä säännöistään ja käytännöistään (hallinto), miten ne käsittelevät yksityisyyttämme ja miten ne suojelevat sananvapauttamme. Valitettavasti jättiläiset Amazonista ja Alibabasta Twitteriin ja Yandexiin pitävät meidät suureksi osaksi pimennossa toimistaan. Jos niiden käyttöehdoista ja käyttäjien oikeuksista löytyy tietoa, niitä voi olla vaikea ymmärtää. Niistä uupuu usein tietoja keskeisistä kysymyksistä, kuten siitä, kenen kanssa ne jakavat dataamme, tai siitä, noudattavatko ne kansainvälisiä ihmisoikeusperiaatteita kehittäessään algoritmejaan. Ja vaikka Metan kaltaisella yrityksellä olisikin ihmisoikeusperiaatteita, yksityishenkilöiden tai riippumattomien järjestöjen on käytännössä mahdotonta valvoa niiden täytäntöönpanoa. (2)

Miten YK ja EU suhtautuvat oikeuksiimme

YK on vuosi vuodelta huolestuneempi digitalisaation vaikutuksista maailmaamme. Monet digitaalisen aikakauden kysymykset sisältyvät jo tunnetuimpaan ja maailmanlaajuisesti laajimmin käytössä olevaan oppaaseen oikeuksistamme: Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1948 antamaan ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen (UN Universal Declaration of Human Rights, UDHR(3)). Esimerkiksi artiklassa 12 säädetään oikeudesta yksityisyyteen ja artiklassa 19 käsitellään sananvapautta. 

YK pyrkii käsittelemään ihmisoikeuksia ja viestintää yleisesti ihmisoikeusneuvostossaan (4), YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistossa (OHCHR(5)) ja erityisesti kansallisvaltioiden, yritysten, tutkijoiden ja kansalaisyhteiskunnan vuotuisessa kokouksessa, Internetin hallintofoorumissa (6). Yksityisten yritysten, kuten Googlen ja TikTokin, vaikutusvallan vuoksi myös YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevia ohjaavia periaatteita (UN Guiding Principles on Business and Human Rights)(7) käytetään korostamaan teknologiayritysten oikeuksiin perustuvaa vastuuta. Vaikka YK ei luo lakeja, se ottaa kantaa sellaisiin kysymyksiin kuin digitaalisiin  yhteyksiin ihmisoikeutena (8) tai tekoälyn eettisiin suuntaviivoihin. (9)

Euroopan unioni on toinen merkittävä ja uraauurtava sidosryhmä digitaalisten oikeuksien määrittelyssä. EU on laatinut kattavan suunnitelman Euroopan digitalisoimiseksi vuoteen 2030 mennessä (Digitaalinen kompassi(10)), ja se luo lakeja paitsi digitaalitaloutensa tukemiseksi myös digitaalisen turvallisuuden takaamiseksi ja kansalaisten voimaannuttamiseksi. Kompassin perusperiaatteet on esitetty Euroopan demokratiaa koskevassa toimintasuunnitelmassa (European Democracy Action Plan), johon sisältyy kansalaisten oikeudet ja osallistuminesekä disinformaation vastainen toiminta. (11) Vuonna 2022 EU ehdotti eurooppalaista julistusta digitaalisista oikeuksista ja periaatteista, joka on ensimmäinen kansalaiskeskeinen ja oikeuksiin perustuva julistus kansainväliseltä valtiolliselta järjestöltä. Julistuksessa korostetaan osallisuutta, osallistumista, käyttäjien valintoja, turvallisuutta ja kestävää kehitystä digitaalisessa ympäristössä. (12)

Kansalaisyhteiskunta: Vapaustaistelijat ja vahtikoirat

Vaikka YK ja EU tarjoavat virallisia periaatteita, lukemattomat järjestöt toimivat aktiivisesti kansainvälisesti ja paikallisesti digitaalisten oikeuksien turvaamiseksi. Jotkut, kuten Article 19, Freedom House ja Human Rights Watch, ovat perinteisiä kansainvälisiä ihmisoikeusvapaustaistelijoita. Ne näkevät digiteknologian välineenä, jonka avulla valtaa voidaan pitää tilivelvollisena. Samalla ne kiinnittävät huomiota digitalisaation mukanaan tuomiin ongelmiin, kuten sananvapauteen verkkoympäristössä. (13) Toiset, kuten AccessNow ja Electronic Frontier Foundation (EFF), keskittyvät erityisesti digitaalisiin oikeuksiin. (14)

Monet muut ryhmät ja järjestöt ovat erikoistuneet johonkin digitaalisten oikeuksiemme osa-alueeseen. Esimerkiksi MyData Global, alun perin Suomessa perustettu järjestö, puolustaa yksilöiden oikeuksia hallita omia tietojaan. (15) Privacy International sen sijaan on huolissaan valtiollisesta ja kaupallisesta valvonnasta. (16) Jotkut järjestöt, kuten JustNet Coalition, puuttuvat niin sanottuihin digitaalisiin kuiluihin ja työskentelevät maailmanlaajuisesti oikeudenmukaisemman internetin puolesta. (17) Monet järjestöt, mukaan lukien riippumattomat EDMO/NORDIS-faktantarkistajat, keskittyvät varmistamaan luotettavan informaation ja kansalaisten valmiudet riittävään digitaaliseen informaatiolukutaitoon.

Pienellä avulla…

Loppujen lopuksi oikeudet ovat meistä itsestämme kiinni. Juuri nyt ei ole olemassa digitaalista perustuslakia, joka vahvistaisi oikeuksiemme maailmanlaajuisesti. Teknologia kehittyy niin nopeasti, että kaikki yksityiskohtaiset oikeudet saattavat vanhentua heti, kun ne on otettu käyttöön.   

Digitaalinen ympäristö voi kuitenkin valistaa, viihdyttää ja kouluttaa meitä. Se voi auttaa meitä innovoimaan, luomaan, ansaitsemaan elantomme, luomaan yhteyksiä muihin ja edistämään muutosta. Sen valtavan myönteisen potentiaalin vuoksi meidän olisi suhtauduttava vakavasti oikeuksiimme ja niihin liittyviin velvollisuuksiimme digitaalisina kansalaisina. Voimme tehdä niin usealta taholta saadun tuen avulla:

  • YK luo pohjan perusperiaatteille ja kansainvälisille foorumeille, joilla voimme keskustella oikeuksistamme.
  • EU tarjoaa tukea erilaisilla lainsäädäntöaloitteilla, erityisesti äskettäisellä digitaalisia palveluja koskevalla lakipaketilla (Digital Service Act Package(18)), jolla pyritään sääntelemään erityisesti suurimpia maailmanlaajuisia alustoja. 
  • Kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja ryhmät, jotka ovat usein edelläkävijöitä digitaalisten haittojen ja ongelmien käsittelyssä, voivat pitää meidät ajan tasalla digitaalisten oikeuksien eri näkökohtien kehityksestä.
  • DigComp 2.2:n myötä EU antaa meille myös viitekeyhyksen ymmärtää, millaisia digitaalisia kansalaisvalmiuksia tarvitsemme: digitaalista informaatiolukutaitoa, valmiuksia kommunikoida, tehdä yhteistyötä ja luoda sisältöä sekä ratkaista ongelmia digitaalisessa ympäristössä ja valmiuksia suojella yksityisyyttämme.

Lähteet:

(1) https://www.un.org/en/content/digital-cooperation-roadmap/assets/pdf/Roadmap_for_Digital_Cooperation_EN.pdf  

(2) https://rankingdigitalrights.org/mini-report/key-findings-2022/

(3) https://www.un.org/en/about-us/universal-declaration-of-human-rights

(4) https://www.ohchr.org/en/hr-bodies/hrc/about-council

(5) https://www.ohchr.org/en/ohchr_homepage

(6) https://www.intgovforum.org/en

(7) https://www.ohchr.org/en/publications/reference-publications/guiding-principles-business-and-human-rights

(8) https://www.un.org/en/un-chronicle/case-connectivity-new-human-right

(9) https://en.unesco.org/artificial-intelligence/ethics

(10) https://ec.europa.eu/info/strategy/priorities-2019-2024/europe-fit-digital-age/europes-digital-decade-digital-targets-2030_en

(11) European Democracy Action Plan: Making EU democracies stronger. https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/ip_20_2250

(12) European Democracy Action Plan: Making EU democracies stronger. https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/ip_20_2250

(13) https://www.article19.org/issue/digital-rights/; https://www.hrw.org/topic/technology-and-rights ; https://freedomhouse.org/report/freedom-net

(14) https://www.accessnow.org/; https://www.eff.org/

(15) https://www.mydata.org/

(16) ttps://www.privacyinternational.org/

(17) https://justnetcoalition.org/

(18) https://digital-strategy.ec.europa.eu/en/policies/digital-services-act-package

Minna Aslama Horowitz on Helsingin ylioposton dosentti, tutkija Pohjoismaisessa digitaalisen median ja informaatiohäiriön seurantakeskuksessa (NORDIS), tutkija St. John’s yliopistossa, New Yorkissa, ja a digitaalisten oikeuksien ja edunvalvonnan asiantuntija Central European yliopistossa, Wienissä. Hän on myös jäsen Pohjoismaiden ministerineuvoston ajatushautomossa, jonka tehtävänä on käsitellä alustojen toimintaa Pohjoismaissa. Horowitz tutkii (julkisen median) toimintalinjoja, digitaalisia oikeuksia ja media-aktivismia.

Kuvitus: Lumi Pönkä

Lataa Digitaalinen informaatiolukutaito-opas (PDF)

info@faktabaari.fi