OECD:n raportissa käsitellään disinformaatiota ja tekoälyä. Järjestö toivoo jäsenmailtaan systemaattisempia toimia oikean tiedon puolustamiseksi ja riippumattoman faktantarkituksen varmistamista.
Teollisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD julkaisi maaliskuun alussa raportin, jossa järjestö peräänkuuluttaa voimakkaampia toimia disinformaation hillitsemiseksi.
“Facts not fakes” -niminen raportti on ilmaiseksi luettavissa OECD:n sivuilla.
OECD muistuttaa, että virheellisen ja harhaanjohtavan tiedon leviäminen hämmentää julkista keskustelua ja ruokkii polarisaatiota, mikä heikentää avoimien yhteiskuntien sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
”Viime vuosina ilmiö on vain pahentunut. Strategisesti toteutetut disinformaatiokampanjat, kotimaisten tai ulkomaisten toimijoiden järjestäminä, voivat vaikuttaa laajasti politiikkaan eri aloilla, kuten kansanterveyteen, kansalliseen turvallisuuteen tai ilmastonmuutoksen torjuntaan. Nämä kampanjat heikentävät luottamusta faktoihin ja kärjistävät olemassa olevia yhteiskunnallisia jakolinjoja, mikä vaikeuttaa yhteiskunnallisen konsensuksen rakentamista, joka taas on välttämätöntä monimutkaisten poliittisten haasteiden ratkaisemiseksi”, raportissa todetaan.
Disinformaatio ei ole uusi ilmiö, mutta digitalisaatio on mullistanut sen ulottuvuuden ja vaikutuksen. Teknologian avulla kuka tahansa voi tuottaa tietoa, mutta teknologia ei velvoita ihmisiä noudattamaan journalistisia tai akateemisia sääntöjä ja ohjeita, mikä vaarantaa tiedon luotettavuuden, raportissa todetaan.
”Vaikka tämä lisääntynyt saatavuus tarjoaa ennennäkemättömän pääsyn tietoon ja voi edistää kansalaisten osallistumista ja innovatiivista uutisointia, se tarjoaa myös otollisen maaperän virheellisen ja harhaanjohtavan tiedon nopealle leviämiselle. Generatiivisen tekoälyn käytön lisääntyminen tulee todennäköisesti entisestään pahentamaan tätä haastetta”, raportissa sanotaan.
Kohti kokonaisvaltaisempaa politiikkaa
Monissa maissa on OECD:n mukaan herätty pohtimaan, että nykyinen lainsäädäntö ja instituutiot eivät vastaa muuttuneen informaatioympäristön haasteisiin.
Raportissa käydään seikkaperäisesti läpi toimet, joita maat jo tekevät disinformaatiota vastaan. Suomi esimerkiksi saa kehuja medialukutaidon ja mediakasvatuksen osalta. Erityisen maininnan OECD:lta saa Helsingissä sijaitseva Hybridikeskus, joka tekee paljon koulutuksia ja muita harjoituksia, joilla maat voivat varautua erilaisiin hybridiuhkiin.
Vaikka maat ovat erilaisia, raportissa korostetaan niille yhteisiä huolenaiheita ja toiminnan kohteita.
Ensinnäkin hallitukset voisivat siirtää politiikan painopistettä yksittäistapauksiin reagoimisesta kohti laajempaa, koko tiedon luotettavuutta vahvistavaa järjestelmällisempää lähestymistapaa. Esimerkiksi välittömiin disinformaatiokriiseihin reagoimiseen tähtääviä toimia, erityisesti vaalien aikana, tulee kehittää rinnakkain yhteiskunnan sietokyvyn parantamiseen tähtäävien toimien kanssa, raportissa kehotetaan.
Hallitukset eivät voi ratkaista disinformaation ongelmaa yksin. Keskinäinen oppiminen voi olla hyödyllistä, ja tiedon luotettavuuden vahvistaminen edellyttää OECD:n mukaan yksityisen sektorin, median, akateemisen maailman ja kansalaisyhteiskunnan ottavan vastuunsa ja toimivan yhdessä tiedon luotettavuuden tukemiseksi.
Raportissa hahmotellaan kolme politiikan alaa, jolla disinformaatiota voitaisiin paremmin taklata:
- Tietolähteiden läpinäkyvyyden, vastuun ja monipuolisuuden lisääminen. Edistetään politiikkaa, joka tukee monimuotoista, riippumatonta ja moninaista mediasektoria. Käytetään politiikkaa alustojen vastuun ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi, jotta niiden markkinavoima ja kaupalliset intressit eivät edistä disinformaation leviämistä suhteettoman paljon.
- Yhteiskunnan resilienssin lisääminen disinformaation edessä. Vahvistetaan yksilöiden kriittistä ajattelua, jotta he voivat tunnistaa ja torjua disinformaatiota.
- Hyvän hallinnon ja julkisten instituutioiden vahvistaminen tiedon luotettavuuden takaamiseksi. Kehitetään ja toteutetaan sääntelyä, koordinaatiomekanismeja, strategisia puitteita ja koulutusohjelmia, jotka tukevat johdonmukaista lähestymistapaa tiedon luotettavuuden vahvistamiseksi julkishallinnossa. Edistetään keskinäistä oppimista ja kansainvälistä yhteistyötä demokraattisten maiden kesken.
Faktantarkistuksen riippumattomuudesta huolehdittava
Raportissa puhutaan paljon myös faktantarkistuksen merkityksestä disinformaation vastaisessa työssä.
“Perinteinen media, faktantarkistajat, verkkoalustat, kansalaisyhteiskunta ja yksilöt ovat ensiarvoisen tärkeitä sisällön luomisessa ja vahvistamisessa”, raportissa todetaan.
OECD on kuitenkin huolissaan puolueettoman faktantarkistuksen kohtaamista uhkista. Raportissa siteerataan kroatilaisen faktantarkistuspalvelu Faktografin tutkimusta, jonka mukaan 90 prosenttia eurooppalaisista faktantarkistuspalveluista on kokenut jonkinlaista häirintää. 70 prosenttia vastanneista oli kokenut järjestelmällistä uhkaavaa käytöstä, kuten vainoamista, mustamaalaamista, verkkohyökkäyksiä ja sukupuolittunutta verkkoväkivaltaa.
Eikä kyse ole vain nimettömistä trolleista: 78 prosenttia sanoi, että vaaleilla valitut poliitikot olivat häirinneet niitä suoraan.
OECD muistuttaa myös faktantarkistuksen riippumattomuuden tärkeydestä. Jos riippumattomuudesta ei huolehdita, faktantarkistajia voidaan syyttää poliittisesta puolueellisuudesta. Tähän voi riittää jo valtion rahoitus, sillä jo se voi tuoda mielikuvan poliittisesta painostamisesta. OECD:n mukaan Yhdysvalloissa jo noin puolet ihmisistä kokee, että median tekemät faktantarkistukset ovat kallellaan jomman kumman valtapuolueen suuntaan.
Puolueellisuuden ongelmaan voidaan OECD:n mukaan puuttua esimerkiksi faktantarkistuksen toimivalla itsesäätelyllä, jota media ja kansalaisyhteiskunta tekee monissa maissa ja myös kansainvälisesti.
Esimerkiksi faktantarkistajien kansainvälinen verkosto IFCN on kehittänyt periaatekoodiston, jonka on allekirjoittanut yli 200 faktantarkistuspalvelua.
Jo aiemmin tutkijat ovat nostaneet esille huolen siitä, että faktantarkistusorganisaatiot ovat tulleet vähitellen yhä riippuvaisemmiksi sosiaalisen median yrityksistä selvitäkseen taloudellisesti. Teknologiajättien rahoittamien faktantarkistusohjelmien merkitys faktantarkistajien rahoitukselle on kasvanut jopa liian suureksi.
Faktabaari samalla asialla jo vuosikymmenen
Myös Faktabaari on pitänyt pitkään esillä faktantarkistuksen tärkeyttä. Tällä hetkellä Suomessa ei ole kotimaista faktantarkistuspalvelua, joka täyttäisi IFCN:n tai eurooppalaisen EFCSN:n kriteerit myös vaaditun julkaisutiheyden osalta. Faktabaari on silti sitonut itsensä samoihin laatukriteereihin, mutta sen rahoitus ei nykyisellään riitä viikottaiseen tarkistustahtiin, mitä täysjäsenyys standardeissa edellyttäisi. Faktabaari on ollut perustamassa IFCN verkostoa, mutta kieltäytynyt pitkälti alustarahoitteisista liiketoimintamalleista riippumattomuussyistä.
Olemme myös vaikuttavuuden näkökulmasta vedonneet, että Suomessa mediatalot voisivat yhdessä alkaa panostaa faktantarkistukseen samaan tyyliin kuin Norjassa jo tehdään.
Faktabaari tekee resurssiensa rajoissa faktantarkistuksia, ja tänä vuonna olemme perustaneet Digivaalivahdin, jossa seurataan myös suosittelualgoritmien toimintaa ympäri Suomen. Faktabaari myös panostaa informaatioresilienssiä parantavaan digitaaliseen informaatiolukutaitoon tuottamalla erilaisia koulutusmateriaaleja ja videoita.
Nämä teemat ovat myös kattavasti esillä 2. huhtikuuta Faktabaarin 10-vuotisfoorumissa. Tervetuloa.
Lue myös
Eurooppalaiset faktantarkistajat tiivistävät yhteistyötään EFCSN-laatukoodiston puitteissa
Digivaltaa ei juuri käsitelty, Tiktok teki PR-tempun – havaintoja presidentinvaalista
Jaa eteenpäin
