Disinformaation analysointi ja faktantarkistusprosessi

15.01.2018 toimitus

Näkökulma, Tapahtuma, Edu-opas, FI, Avoinyhtk, Presidentinvaalit 2018, Vaikuttaminen

Liite Faktabaarin käsikirjaan

– Faktabaarin toimitus /Severi Hämäri

Tässä katsauksessa määritellään disinformaatioon liittyvät käsitteet, selvennetään sen vaikutusmekanismeja ja käydään läpi keinoja vaikuttaa siihen. Katsaus nojaa Euroopan neuvoston raporttiin ”Information Disorder” (Claire Wardle ja Hossein Derakhshan, 2017). Lopuksi selvitetään, miten disinformaatioon liittyvät tarkistukset eroavat tavallisesta faktantarkistuksesta.

Esitettyjen määritelmien tarkoitus on tehdä haitallista viestintää vähemmän mystiseksi. Määritelmät pyrkivät myös rajoittamaan ”valeuutisen” kaltaisten termien liian vapaamielistä viljelyä sekä niiden merkitysten tahallista liudentamista.

”Meidän tulee tarkastella, miten mis-, dis- ja malinformaatiota kulutetaan, tulkitaan ja miten niihin reagoidaan. Jaetaanko niitä niin kuin niiden levittäjä on suunnitellut? Vai jaetaanko niitä vastustavin kommentein? Leviävätkö juorut vain netissä vai siirtyvätkö ne sen ulkopuolelle, yksityisiin keskusteluihin, joita on vaikeampi tarkastella?”

”Parhaiten ongelmallisista sisällöistä ’menestyy’ sellainen, joka vetoaa ihmisten tunteisiin ja herättää ylemmyydentunnetta, vihaa tai pelkoa. Nämä seikat ohjavat netti-yhteisöönsä ja ‘heimoonsa’ kiinnittyneet ihmiset jakamaan sisältöä eteenpäin. Useimmat sosiaalisen median alustat on suunniteltu niin, että ihmiset ilmaisevat itseään, ’esiintyvät’ julkisesti tykkäämällä, kommentoimalla ja jakamalla. Siksi on erittäin ymmärrettävää, että tunteisiin vetoava sisältö leviää nopeasti ja laajasti huolimatta siitä, että faktantarkistus- ja valheenkumoamispalveluden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.”

– Claire Wardle ja Hossein Derakhshan: Information Disorder (Euroopan Neuvoston raportti, 2017)

Journalismia on kehitettävä tavoilla, jotka tekevät siitä luotettavampaa. Toisaalta aikaisempi mediakasvatus on saattanut heikentää luottamusta lehdistöön ilman, että se olisi aidosti vahvistanut kykyä arvioida tiedon luotettavuutta. (Kts. https://points.datasociety.net/did-media-literacy-backfire-7418c084d88d)

Haitallisessa viestinnässä käytetään internetin mahdollistamia uusia välineitä, mutta myös ihmisille tyypillisiä ajattelun vinoumia. Haitallinen viestintä voi olla niin tekstuaalista, kuvallista kuin grafiikkaa, tilastoja, kaavioita, ääntä tai videoita.

Mis-, dis- ja malinformaatio

Misinformaatiolla tarkoitetaan tahattomasti virheellistä viestintää. Asian sanoja tai kirjoittaja ei tiedä sanoneensa jotain perätöntä tai harhauttavaa. Viestintä levittää väärää tietoa.

Tyypilliset poliittiset faktantarkistukset koskevat juuri misinformaatiota, kuten journalistisia virheitä tai poliitikkojen erehdyksiä puheissaan. Näissä tapauksissa virheellisen tiedon korjaaminen johtaa oikaisuun. Misinformaatioksi voidaan luokitella myös useimpien satiirisivustojen sisällöt ja muu huumori, silloin kun sisältö ei ole huumoriksi naamioitua disinformaatiota.

Disinformaatiolla tarkoitetaan tarkoituksella väärennettyä tai harhaanjohtavaa viestintää. Sen tavoitteena on haitan tai vahingon tuottaminen jollekin henkilölle\, yhteisölle\, ihmisryhmälle tai valtiolle. Disinformaation tunnetuimmat muodot ovat esimerkiksi sisältöä vastaamattomat _”__clickbait”-_otsikot\, journalistiseksi sisällöksi naamioidut mainokset sekä tahallisesti virheelliset tuoteselosteet ja muu harhaanjohtava mainonta\, joka tähtää taloudelliseen hyötyyn asiakkaan kustannuksella.

Malinformaatiosta puhutaan kun totuudenmukaista informaatiota käytetään tahallisesti vahingoittamaan yksilöä, yhteisöä tai valtiota. Tällaista on esimerkiksi henkilötietojen vuotaminen julkisuuteen.

Malinformaatiota ei tyypillisesti käsitellä faktantarkistuksen menetelmin.

Kyseessä on:

Misinformaatio, kun väärää tietoa jaetaan ilman tahallista haitan tai vahingon tavoittelua
Disinformaatio, kun väärä tieto on tuotettu (tai sitä jaetaan) tietoisena sen tuottamasta haitasta tai vahingosta
Malinformaatio, kun oikeaa tietoa jaetaan tietoista haittaa tai vahinkoa aiheuttaen

Termeille mis-, dis-, ja malinformaatio ei valitettavasti ole hyviä suomenkielisiä vastineita. Siksi käytämme selkeyden vuoksi näitä tarkemmin määriteltyjä termejä.

Raha, propaganda ja informaatio-operaatiot

Disinformaation tuottamisen ja levittämisen motiivina voi olla esimerkiksi virallisen tahon harhauttaminen, yleisen sekaannuksen synnyttäminen, huumori tai raha. Esimerkiksi sensaatiomaiset, valheelliset jutut voivat tuottaa runsaasti mainostuloja sivustoille. Tällöin puhutaan tyypillisesti ”valeuutisista” (”fake news”). Information Disorder -raportti suosittelee välttämään termin käyttöä, sillä sen merkitys on epämääräinen, liudentunut ja poliittisesti latautunut.

Jos disinformaatiota tehdään poliittisin tarkoitusperin, sitä tyypillisesti kutsutaan propagandaksi. Propaganda tarkoittaa myös laajemmin poliittista mielipiteen muokkaamista voimakkaalla viestinnällä, usein keinoja kaihtamatta. Tästä syystä voidaan selkeyden vuoksi käyttää termejä taloudellisesti motivoitunut disinformaatio ja poliittisesti motivoitunut disinformaatio.

Informaatio-operaatiolla tarkoitetaan erityisesti ulkovallan puuttumista toisen maan asioihin epäsuoralla viestinnällä. Tällöin tyypillinen väline on astroturffaaminen (”keinonurmettaminen”) eli näennäisen yleisen mielipiteen luominen valetilejä, trolleja, botteja ja kyborgeja käyttäen. Ihmismielen sosiaaliset vinoumat ajavat meitä uskomaan helpommin asioita, jotka vaikuttavat olevan yleisen mielipiteen mukaisia.

Valetili on sosiaalisen median, blogin tai kommenttipalstan käyttöä jonkun toisen henkilön (todellisen tai keksityn) nimissä. Trolli on netissä toimiva henkilö, joka pyrkii loukkaamalla synnyttämään voimakkaan tunnereaktion kohteessaan. Botit ovat automatisoituja sosiaalisen median tilejä, jotka on ohjelmoitu levittämään sisältöä, kommentoimaan tietynlaisia keskusteluja tai häiriköimään tiettyjä tahoja. Botteja käytetään myös verkossa tapahtuvien mielipidekyselyiden kaappaamiseen sekä haku- ja sosiaalisen median algoritmien toiminnan muuttamiseen niin, että halutut viestit nousevat esiin eli trendaavat. Kyborgi on erilaisia ohjelmistoja oman viestintänsä osittaiseen automatisoimiseen, tehostamiseen ja levittämiseen käyttävä henkilö.

Informaatio-operaatiossa voidaan myös levittää disinformaatiota toisesta valtiosta (virallisten ja epävirallisten) uutiskanavien kautta. Hybridivaikuttamisella tarkoitetaan sellaista toisen valtion asioihin vaikuttamista, joka yhdistää informaatio-operaatioita ja perinteisiä vaikuttamis- ja painostuskeinoja, kuten taloudellisia pakotteita, sotilaallista läsnäoloa ja jopa suoraa fyysistä hyökkäyksiä. Toimintaa voidaan kutsua myös hybridisodankäynniksi. (Käsitteistö ei ole ongelmatonta, kts. Saara Jantunen: Infosota [Otava, 2015], s. 60–67.)

Hybridisodankäynti saattaa olla hyvin pitkäjänteistä. Siihen liittyvää mielipiteenmuokkausta on saatettu tehdä vuosia. Myös muut toimijat, kuten äärijärjestöt, rikollisorganisaatiot ja taloudelliset intressitahot, saattavat käyttää informaatio-operaation kaltaisia menetelmiä. Disinformaation ja toden viestinnän suunnitelmallista yhdistelmää kutsutaan usein informaatiovaikuttamiseksi.

Valetili on sosiaalisen median, blogin tai kommenttipalstan käyttöä jonkun muun (mahdollisesti keksityn henkilön) nimissä. (Nimimerkki ei ole valetili.)
Trolli on netissä toimiva henkilö, joka pyrkii loukkaamalla synnyttämään voimakkaan tunnereaktion kohteessaan.
Botit ovat automatisoituja sosiaalisen median tilejä.
Kyborgi on ohjelmistoja oman viestintänsä osittaiseen automatisointiin käyttävä henkilö.
Informaatio-operaatiolla tarkoitetaan erityisesti ulkovallan puuttumista toisen maan asioihin epäsuoralla viestinnällä. Myös muut toimijat saattavat käyttää informaatio-operaation kaltaisia menetelmiä.
Informaatiovaikuttaminen on suunnitelmallista viestintää, usein disinformaation ja tosien väitteiten yhdistelmä
Hybridivaikuttamisella tai hybridisodankäynnillä tarkoitetaan sellaista toisen valtion asioihin vaikuttamista, joka yhdistää informaatio-operaatioita ja perinteisiä sotilaallisia sekä taloudellisia vaikuttamis- ja painostuskeinoja.

Miksi vastaanottaja uskoo disinformaatiota

Ihmiset eivät ole kovin hyviä erottamaan totuutta väärästä informaatiosta. Nettitiedon luotettavuuden arviointiin käytetään nopeita heuristiikkoja eli mielen peukalosääntöjä: mainetta (onko lähde tuttu ja aiemmin koettu luotettavaksi), toisten hyväksyntää (pitääkö joku tuttu sitä uskottavana), ristiriidattomuutta (onko se yhdenmukainen muun saatavilla olevan tiedon kanssa), odotuksia verkkosivun toiminnasta (käyttäytyykö sivusto niin kuin luotettavan sivuston olettaisi käyttäytyvän), vastaavuutta omiin aikaisempiin uskomuksiin ja vaikutelmaa siitä, onko taustalla jonkinlainen yritys vaikuttaa. (Metzger, M. and A. J. Flanagin (2013) Credibility and trust of information in online environments: The use of cognitive heuristics, Journal of Pragmatics.)

Nämä heuristiikat eivät ole läheskään luotettavia nykyisessä mediaympäristössä. Lisäksi disinformaation luoja, toimittaja tai levittäjä voi käyttää niitä tietoisesti hyväkseen luodakseen vaikutelman uskottavasta viestinnästä. Heuristiikat tuottavat ennustettavia vinoumia käyttäytymiseemme. Vaikka moni tunnistaa disinformaation, sen alullepanija (tai levittäjä) voi luottaa siihen, että riittävän moni jää ansaan.

Näin mielemme yrittää epäluotettavasti ottaa selkoa netissä tiedon luotettavuudesta:

Vastaavuus – sopiiko viesti yhteen aiempien uskomusteni kanssa?
Hyväksyntä – ovatko tuntemani henkilöt jakaneet ja hyväksyneet viestin?
Maine – onko viestin lähde sellainen, että olen luottanut siihen aiemmin?
Odotukset – käyttäytyykö sivusto sellaisella tavalla kuin luotettavan sivuston olettaisi käyttäytyvän?
Ristiriidattomuus – sopiiko viesti yhteen muun saatavilla olevan tiedon kanssa?
Vaikuttaminen – antaako sivusto tai viesti vaikutelman yrityksestä vaikuttaa mielipiteisiin?

Näiden mielen ohituskaistojen tiedostaminen auttaa hahmottamaan, miksi tietoa on vaikea erottaa disinformaatiosta. Valetileillä voi luoda vaikutelman luotettavasta lähteestä. Huolellisen taustatyön avulla voi tehdä aidon uutissivuston näköisiä sivustoja.

Täysin väärennettyjä sisältöjä tulee vastaan vain harvoin, sillä ne eivät ole vakuuttavia. Tunnettuja tosiasioita vääristelevät sisällöt ovat paljon yleisempiä_._ Tällöin voi olla kyse esimerkiksi virheellisestä attribuutiosta, jolloin esitetään henkilön tai tahon nimissä asioita, joita tämä ei ole sanonut, harhaanjohtava otsikointi tai suoranainen sisällön vääristäminen, kuten väärennetyt tai väärään yhteyteen laitetut kuvat, tilastot tai muut sisällöt. Totuuden yhdistäminen disinformaatioon heikentää vastaanottajan kykyä arvioida sen luotettavuutta.

Salaliittoteorialla tarkoitetaan epätotta väitettä\, jonka kannattajan uskomus vahvistuu kaikista yrityksistä osoittaa väite paikkansapitämättömäksi. Väite istuu johonkin totuutta ja epätotuutta yhdistävään tarinaan niin hyvin\, ettei sen kannattaja osaa enää päästää siitä irti_Näennäistiede_ on hyvin samankaltainen ilmiö\, mutta eroaa siinä\, että se esittää olevansa tiedettä.

(Salaliittoteorioita ja näennäistiedettä on vaikea sijoittaa mis- tai disinformaation alle, sillä usein on epäselvää, missä määrin väitteiden levittäjä tai alullepanija uskoo niihin. Salaliittoteorioita saatetaan laskea myös liikkeelle osana hybridisodankäyntiä.)

Kaikukammio on tilanne, jossa samanmieliset henkilöt ovat ajautuneet (netissä tai sen ulkopuolella) keskustelemaan vain keskenään. Tällöin vääristyneet käsitykset saavat vahvistusta, koska niiden korjaamiseen ei ole sosiaalista painetta. Hyväksymme viestin, koska tuntemamme ihmiset ovat sen hyväksyneet.

Suodatinkuplalla tarkoitetaan tilannetta, jossa sosiaalisen median ja hakukoneiden algoritmit nostavat käyttäjälle esiin vain julkaisuja ja kommentteja, jotka vahvistavat tai jopa vääristävät hänen käsitystään todellisuudesta. Pahimmillaan tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa luottamus asiantuntemukseen, faktoihin ja muuhun (tieteelliseen tai journalistiseen) todistusaineistoon ja argumentaatioon menetetään.

Dis- ja misinformaatio kertaantuu sosiaalisen median kaikukammioissa ja suodatinkuplissa. Siksi väärän tiedon korjaaminen saattaa olla hyvin vaikeaa.

Salaliittoteorialla tarkoitetaan epätotta väitettä, jonka kannattajan uskomus vahvistuu kaikista yrityksistä osoittaa väite paikkansapitämättömäksi.
Näennäistiede on hyvin samankaltainen ilmiö kuin salaliittoteoria, mutta eroaa siinä, että se esittää olevansa tiedettä.
Virheellinen attribuutio tarkoittaa sitä, kun henkilön tai tahon nimissä esitetään asioita, joita tämä ei ole sanonut.
Harhaanjohtava otsikointi on sitä, että otsikko ei vastaa sisältöä. Pelkkä tehokas otsikointi saattaa saada sosiaalisessa mediassa aikaan tehokasta leviämistä eli trendaamista. Kyseessä on ”clickbait”, kun tavoitteena on saada käyttäjä klikkaamaan sisältöä vastaamatonta linkkiä.
Sisällön vääristämistä ovat esimerkiksi väärennetyt tai väärään yhteyteen laitetut kuvat, tilastot, videot tai nauhoitteet.
Kaikukammiosta on kyse, kun samanmieliset henkilöt ovat ajautuneet (netissä tai sen ulkopuolella) keskustelemaan vain keskenään.
Suodatinkupla syntyy, kun algoritmit nostavat käyttäjälle esiin vain tietyn tyyppisiä julkaisuja ja kommentteja.

Tieto-oireyhtymän analysointi

”Information Disorder” -raportin mukaan mis-, dis- ja malinformaatioilmiöiden huolellinen analysointi edellyttää ymmärrystä toimijoiden (alullepanijat ja levittäjät) motiiveista (taloudellinen, poliittine), tyypeistä (virallinen/epävirallinen, yhteisö/yksilö, ihminen/automatisoitu) ja tavoitteista (haitta, hyöty, hämmentäminen). Analysointi edellyttää myös ymmärrystä viestien tyypeistä (kesto, muoto, totuudenmukaisuus/vastaisuus, laillisuus, attribuutio, kohdentaminen) ja siitä, miten viestin vastaanottaja reagoi siihen.

Haitallisen viestinnän osat:

Alullepanija / levittäjä
Viesti
Vastaanottaja

Raportti myös erottelee viestin jakamisen eri vaiheet toisistaan. Ensimmäisessä vaiheessa disinformaatiolla on joku (yksityishenkilö, yhteisö, yritys tai valtio), joka on luonut sen. Disinformaation luojalla on tarkoitus tuottaa viestillä vahinkoa jollekulle. Toisessa vaiheessa siitä muodostetaan jaettavaa mediasisältöä.

Kolmannessa vaiheessa viestiä jaetaan ja levitetään. Tässä vaiheessa toimijat voivat olla tietoisia informaation luonteesta, mutta eivät välttämättä ole. Lisäksi viestejä saatetaan jakaa vaikka ne tiedettäisiin virheelliseksi, joko siksi, että ne esimerkiksi tukevat poliittista näkökantaa tai ovat huvittavia. Disinformaation luoja on myös saattanut automatisoida viestin levittämisen tai tehostaa levittämistä bottien, valetilien ja sosiaalisen median mainosten avulla. Levittämistä saattaa tehostaa myös yritykset osoittaa viesti paikkansapitämättömäksi (esim. faktantarkistukset). Lisäksi informaatiosta tehdään tyypillisesti uudelleenjulkaisuja ja uutisointeja, jolloin toinen ja kolmas vaihe toistuvat kehämäisesti.

Disinformaation vaiheet:

Ensimmäisessä vaiheessa joku keksii disinformaation, eli tuottaa väärän tiedon tarkoituksenaan vahingoittaa jotakuta tai hyötyä jonkun toisen kustannuksella.
Toisessa vaiheessa disinformaatiosta toimitetaan sellaisia sisältöjä, joita voidaan levittää.
Kolmannessa vaiheessa disinformaatiota levitetään (kommentoiden tai kommentoimatta) lehdistössä, sosiaalisessa mediassa, suullisesti jne.
Samasta disinformaatiosta voidaan toimittaa myös uusia sisältöjä, jolloin toinen ja kolmas vaihe uusiutuvat.

Raportin mukaan disinformaation lähteiden tarkistaminen ja paljastaminen suurelle yleisölle on tehokkain tapa tarttua ongelmaan. Lisäksi on opetettava ihmisiä epäilemään intuitiivisia reaktioitaan. Erityisesti voimakkaita tunnereaktioita aiheuttaviin tai omaa näkemystä tukeviin sisältöihin tulisi oppia suhtautumaan varoitusmerkkeinä.

**Faktantarkistuksen periaatteiden tuntemus auttaa olemaan aidosti kriittinen netissä. **Tällöin lukija voi itse tarkistaa väitteiden lähteet ja tunnistaa luotettavan journalismin ja asiantuntijasisällön.

”Information Disorder” -raportti kehottaa journalisteja, it-teollisuutta, rahoittajia ja valtiollisia toimijoita aktiivisuuteen. Raportin toimenpidelista on pitkä ja hyödyllinen. Nostan tässä esiin journalismin ja faktantarkistuksen kannalta olennaisimpia huomioita:

Mediatalojen tulisi tehdä yhteistyötä disinformaatio-ongelman ratkaisemiseksi
Erityisesti faktantarkistustoiminnassa pitäisi tehdä yhteistyötä organisaatioiden välillä
Journalistista toimintaa tulisi kehittää niin, että haittatiedon luojat ja levittäjät eivät pystyisi manipuloimaan lehdistöä (median ei tule osallistua haittatiedon levittämiseen)
Journalistista etiikkaa tulisi vahvistaa
Journalismin laatua, erityisesti otsikoinnin suhteen, tulisi vahvistaa
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää tiedon lähteisiin ja virheellisten lähteiden kumoamiseen
Mediatalojen tulisi valistaa ja osallistua mediakasvatukseen toimittamalla juttuja disinformaatiosta ja siltä suojautumisesta
Mediakasvatusta tulisi kehittää
Pitäisi tutkia, miten haittatiedolta ja sen leviämiseltä pystyttäisiin paremmin suojatumaan
Rahoitusta pitäisi kohdentaa koulutukseen, tutkimukseen, kokeiluihin ja teknologisiin ratkaisuihin, joilla yritetään ratkaista disinformaation tuottamia ongelmia

Disinformaation käsittely faktantarkistusprosessissa

Mahdolliseen disinformaatioon liittyvä faktantarkistus tapahtuu teknisesti lähes samoin kuin mikä tahansa muukin faktantarkistusprosessi. Erona on disinformaation kohdalla tehtävä erityinen riskiarvio.

Disinformaation symbolina käytämme tuttua muu vaara -varoituskolmiota.

On syytä epäillä disinformaatiota**\, jos:**

Viestiä toistetaan erittäin tiheään
Viestin yhteydessä on huomiota herättäviä kuvia
Viesti pyrkii nostattamaan voimakkaan tunnereaktion
Viestiin liittyy vahvoja tarinallisia elementtejä
Viestin lähteet ovat oudot tai poikkeukselliset (esim. sivun metatiedot johtavat eri maahan kuin viestin sisältö antaa ymmärtää)
Hakukoneet löytävät saman tai lähes saman viestin mutta tuntuvasti vanhemmalla päiväyksellä
Viestiin liittyvät kuvat löytyvät netistä muista yhteyksistä käänteisellä kuvahaulla
Viestiä levittävä taho levittää muuta epäilyttävää sisältöä

Jos disinformaatioepäilyyn on syytä, toimituskunta tekee riskiarvion tarkistusartikkelin julkaisemisen vaikutuksesta. Jos epäilyttävä väite näyttää levinneen tai leviävän laajalle, faktantarkistukselle voi olla tarve. Mikäli väite ei ole vielä levinnyt, tarkistusta ei yleensä tehdä. Näin Faktabaari ei osallistu tahattomasti virheellisen väitteen leviämiseen.

Vasta riskiarvion jälkeen tarkistetaan väitteen todenperäisyys. Mikäli disinformaatioksi epäilty väite paljastuu epätodeksi, pyydämme vielä asiantuntija-arvioita siitä, voidaanko väite luokitella disinformaatioksi. Jos asiantuntijat toteavat, ettei väite ole disinformaatiota, julkaistaan tavallinen faktantarkistusartikkeli.

Mikäli väite arvioidaan disinformaatioksi, Faktabaarin toimitus palaa riskiarviointiin ja tekee päätöksen julkaisusta yhdessä käytettyjen asiantuntijoiden avustuksella.

”Faktabaarin on oltava vakuuttunut, että puuttuminen asiaan edistää faktapohjaista julkista keskustelua eikä ainakaan lisää hämmennystä, joka usein on informaatio-operaatioita yhdistävä päämäärä.”
– Jarmo Mäkinen: Disinformaatio hybridivaikuttamisen osana

Erityistä huomiota kiinnitetään disinformaation lähteisiin, kuten sivustojen metadataan, kuvamateriaalien alkuperään sekä aineiston levittäjän yleiseen luotettavuuteen.

Useimmissa disinformaatioon liittyvissä määritelmissä viitataan viestin levittäjän tai alullepanijan motiiveihin. Vaikka kuinka olemme ihmisinä loistavia kuvittelemaan näitä motiiveja (jopa elottomille olennoille), emme voi olettaa olevamme ajatustenlukijoita. Useimmissa tapauksissa viestin alullepanija ja hänen tavoitteensa saattaa jäädä tuntemattomaksi. Viestin levittäjien motiivit voivat olla moninaiset ja epäselvät jopa heille itselleen. He voivat jopa kokea tekevänsä palveluksen toisille kertomalla omasta ”kriittisestä” näkökannastaan.

Jos Faktabaari kirjoittaa faktantarkistusartikkelin väitteestä, jonka asiantuntijat toteavat disinformaatioksi, Faktabaari tyypillisesti vain varoittaa kansalaisia disinformaatiosta eikä spekuloi sen tarkemmin väitteen taustamotivaatiosta. Viestin levittäjä saatetaan jättää mainitsematta, mikäli sen mainitsemisen katsotaan hyödyttävän disinformaation taloudellisia tai poliittisia tarkoitusperiä. Näissä tapauksissa Faktabaari perustelee päätöksensä avoimesti.

Faktabaari pyrkii disinformaation suhteen valistukseen, mediakasvatukseen ja ennaltaehkäisyyn. Erityisesti tuemme journalisteja ja heidän osaamistaan muuttuvassa mediamaailmassa. Olemme avoimia yhteistyölle.