11. Faktantarkistuksen avoimuuskoodistot – kuinka tunnistan faktantarkistajan?

Digitaalisen informaatiolukutaidon oppaan edellisessä luvussa 10 käsitellään faktantarkistajien käyttämiä menetelmiä, joilla voi luovia helposti manipuloitavassa digitaalisessa infomaatioympäristössä. Lähdekriittisyyttä ja sitä tukevaa nopeaa kriittistä läpilukutapaa suosittelemme erityisesti sosiaalisen median sisältöihin. Sosiaalinen media voi jäädä laatunäkökulmasta katveeseen perinteisten medioiden rinnalla, vaikka “some” kuuluu hyvässä ja pahassa kansalaisten arkeen myös uutis sisällön välittäjänä. Faktantarkistajia voidaankin pitää digitaalisen informaatiolukutaidon “roolimalleina”, koska heillä on erityistä asiantuntemusta tässä eettisiltä toimintaperiaatteiltaan haastavassa ympäristössä. Mutta minkälaisia ammattieettisiä kysymyksiä liittyy heidän omaan faktantarkistus työhönsä? 

Tässä luvussa käydään lyhyesti läpi faktantarkistuksen eettisiä koodistoja, jotka täydentävät suurelle yleisölle tutumpaa hyvää journalistista tapaa. Faktantarkistus on julkinen palvelu, joka vasta etsii kestäviä rahoitusmalleja ja keskustelu alla käytävistä haasteista jatkuu. Luku kokonaisuudessaan avaa faktantarkistuksen lähtökohtia informaatiohäiriöiden eli mis- dis- ja malinfomaation arviointiin kansalaispalveluna ja kertoo, miten tavallinen kansalainen voi tunnistaa eettiseen avoimuuskoodistoon sitoutuneen faktantarkistajan ja hyödyntää työtä faktapohjaisemman julkisen keskustelun puolesta informaatiosodan keskellä. Faktoistakin käydään aktiivista sotaa, mutta yhdessä voimme työskennellä sen demokratiankkin edellytyksen eteen, että tietomme ja sen pohjalta päätöksemmekin rakentuvat mahdollisimman luotettavan ja läpinäkyvän lähestymistavan varaan.

Faktantarkistus perustuu avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen

Faktantarkistuksen luotettavuus on perinteisesti perustunut toiminnan esimerkilliseen avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen. Nämä periaatteet näkyvät myös faktantarkistuksen kansainvälisissä eettisissä koodistoissa, joihin edellisessä luvussa 10 kuvatut Faktabaarin toimintaperiaatteet pohjautuvat.

Kansainvälinen faktantarkistusverkosto (IFCN) kokosi avoimuusperiaatteensa ensimmäiseksi yhteiseksi koodistoksi vuonna 2016. Ytimen muodostavat edelleen tarkistajia yhdistävät

  1. vaatimukset sitoutumattomuuteen ja oikeudenmukaisuuteen, yhdessä 
  2. metodin, lähteiden, rahoituksen ja oikaisupolitiikan läpinäkyvyyden kanssa. 

Sittemmin näitä periaatteita on täsmennetty sekä sisällöllisesti some-yhteistyön laajetessa että  alueellisesti. Luvun liittenä oleva taulukko sisältää linkit toisiaan täydentäviin avoimuuskoodistoihin ja niiden jäseniin.

Globaalin IFCN-koodiston laatimisen jälkeen sille rakennettiin läpinäkyvä ja säännöllinen tarkistuspalveluiden arviontikäytäntö. Tavoitteena oli vastata tärkeään kysymykseen: kuka tarkistaa ja faktantarkistajan?  Kehitystä joudutti faktantarkistuspalveluiden aloittama yhteistyö sosiaalisen median yritysten, kuten Facebookin ja Googlen kanssa Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaalien aikaisten informaatiohäiriöiden jälkipuinnin yhteydessä. Faktantarkistajat tekivät aloitteen palvella yleisöä myös some-kanavilla, josta kehittyi ”riippumattoman faktantarkistuksen” ohjelma (third party fact-checking). Ohjelmasta muodostui seuraavien vuosien aikana faktantarkistusta vahvasti ammattimaistanut mutta myös sisällöllisesti suunnannut kehitysvaihe. Some-alustoilta ja erityisesti Facebookilta saamansa rahoituksen turvin tarkistustoiminta painottui yhä vahvemmin maksavien some-alustojen sisältöihin ja suoranaiseen disinfomaatioon, siinä missä perinteinen ja edelleen tärkeä poliitikkojen esittämien väitteiden tarkistustyö suhteellisesti väheni.

Osana samaa alustayhteistyön tuomaa ammatillistumista laatukoodiston rinnalle lisättiin 2017 myös määrällinen vaatimus säännöllisyydestä, joka tarkoitti viikottaista faktantarkistusta. Tässä yhteydessä moni pienempi tai taustoittaviin tarkistuksiin pienillä resursseilla keskittynyt tarkistuspalvelu joutui jättäytymään pois koodistosta tai vaihtamaan strategiaa. Lähtökohtaisesti kaikki faktantarkistajat jatkoivat kuitenkin IFCN-yhteisön jäseninä kokoontuen muun muassa kollegiaalisesti oppimaan toisiltaan sektorin päätapahtumaksi kasvaneissa vuotuisissa Global Fact -tapahtumissa. 

Sosiaalisen median yritykset halusivat osoittaa ”riippumattoman faktantarkistuksen” ohjelmallaan niiden sääntelyä vaativille poliitikoille erityisesti Yhdysvalloissa ja EU-tasolla, että ne kykenivät kitkemään mahdollisimman suuria määriä disinfomaatiota alustoiltaan, jotta liiketoimintaa ei  vaarannettaisi uudella lainsäädännöstä. Riippumattoman faktantarkistuksen ohjelmaan kätkeytyi kuitenkin faktantarkistajien kannalta dilemma: kun tunnetusti harva poliitikko haluaa tulla mainesyistä tarkistetuksi, sosiaalisen median yrityksillä ei ollut intressiä saattaa sääntelijöitään ikävään asemaan.

Alustat suuntasivat rahoittamiensa tarkistuspalveluiden toiminnan ensisijassa algoritmien identifioimiin potentiaalisiin disinfomaatiotapauksiin ja palveluiden kanssa solmittujen sopimusten yksityiskohdat suojattiin yritysjuridiikalle tyypillisillä, vaitioloa vaativilla sopimuksilla (non disclosure agreement). Järjestely aiheutti monille pienille tarkistajille kohtuuttomia vaatimuksia. Ne pystyivät palvelemaan yleisöään uusilla kanavilla, mutta aiempaa läpinäkymättömämmin. Vaaleilla valittujen poliittisten päättäjien lausunnot jätettiin yhdysvaltalaisfirmojen sananvapausargumentein rahoitetun tarkistustoiminnan ulkopuolelle.

Esimerkiksi Washington Post tarkisti Donald Trumpin neljän vuoden presidenttikaudella tämän yli 30 000 virheellistä tai vääristelevää väitettä pitääkseen presidentin vastuullisena  sanomisistaan. Projekti oli kuitenkin perinteisen median tarkistuspalvelun oma merkittävä ja symbolinen investointi totuudenjälkeisyyttä vastaan. Samanaiakisesti sosiaalisen median rahoittamassa ja globaaliksi kasvaneessa “riippumattoman faktantarkistuksen” ohjelmassa tarkistettiin paljon erilaisia salaliittoväritteisiä väitteitä - erityisesti tärkeän COVID 19 -pandemian osalta. Tämän some-alustat muistavat aina mainita PR-puheissaan. Sen sijaan ei ole tiedossa, kuinka suuri vaikutus faktantarkistustoiminnalla on ollut alustoilla liikkuvien informaatiohäiriöiden rajoittamisessa, koska sitä ei raportoida faktantarkistajien vaatimuksista huolimatta. Tämän osalta faktantarkistajat ovat vaatineet alustoilta lisää läpinäkyvyyttä kehittääkseen toimintaansa modernisti, datan pohjalta.

Pohjoismaiset tarkistajat ovat osaltaan jatkaneet myös poliitikkojen väitteiden seurantaa. Monissa kehittyvissä maissa faktantarkistuksesta on usein juuri tullut muun rahoituksen puutteessa korkeasti koulutettujen tietotyöläisten sisältömoderaatiota some-alustoille. 

Alustojen valinta olla rahoittamatta poliitikkojen väitteiden tarkistamista on pakottanut faktantarkistajat arvioimaan kriittisesti alustayhteistyötään ja satsaamaan myös täydentävän rahoituksen etsintään. Tähän suuntaan on johdattanut myös vaalimanipulointi, joka edelsi esimerkiksi Britannian vuoden 2016 brexit-äänestystä. 

Some-yrityksiä kiinnostavat suuret toimijat ja vaikutusvaltaisimmat maat. Pienemmissä maissa ja/tai kielialueilla alustayhteistyö ei ollut vielä ohjelman ensimmäisinä vuosina mahdollista tai sitä välteltiin eri syistä. Esimerkiksi infomaatiolukutaitoon ja vaaleihin fokusoinut Faktabaari näki jo 2017 yhteistyössä enemmän ongelmia tarkistustoiminnan maineen ja riippumattomuuden kannalta kuin konkreettista hyötyä. Pohjoismaiset faktantarkistajat ovat välttäneet alustariippuvuussuhteen erilaisin avoimin järjestelyin, joista kerrotaan lisätietoja koodiston mukaisesti kunkin verkkosivuilla. 

Sosiaalisessa mediassa kohdattujen haasteiden ansiosta faktantarkistajat ovat kuitenkin perinteistä mediaa ketterämmin integroituneet uuteen digitaaliseen mediatodellisuuteen luopumatta periaatteistaan ja sopivat näin kansalaisten seurattaviksi somessa. Toisaalta suurin osa sosiaalisen median käyttäjistä ei välttämättä edes törmää tarkistuksiin, koska esimerkiksi Facebook (Meta) ja Google laskevat faktantarkistajien disinformaatioksi luokitteleman sisällön näkyvyyttä algoritmien avulla sosiaalisen median henkilökohtaisesti kohdennetussa uutis- ja sisältövirrassa tai niin alas, että tarkistuksia joutuu usein varta vasten etsimään. Kuten todettu, faktantarkistajat eivät tunne tarkemmin tuotostensa näkyvyyttä sääteleviä algoritmeja, mutta ovat luonnollisesti vaatineet lisätietoja vaikuttavuudestaan myös toimintansa kehittämiseksi. Tätä käsittelevä data on toistaiseksi vain alustojen hallussa.

IFCN:n vuoden 2016 alkuperäiseen avoimuuskoodistoon on sitouduttu globaalisti ja  mm. kaikissa pohjoismaissa myös laadullisesti kansallisten koodistojen (esim JSN) rinnalla ja IFCN:n jäsenyyttä on syytä pitää myös lukijavinkkelistä arvostettavana laatumerkkinä. Toisin kuin digitaalisen infomaatiolukutaidon kehittämiseen keskittynyt Faktabaari, muut pohjoismaiset faktantarkistuspalvelut ovat hakeutuneet IFCN:n täysjäseneksi ja tarkistavat myös väitteitä some-firmoille. 

Tietoisuus alustayhteistyön eettisistä vaikutuksesta mm. rahoituksen välityksellä toimituksellisiin valintoihin on lisääntynyt myös tutkimuksen ja tietovuotojen kautta erityisesti yksityisyyslainsäädäntöä kehittäneessä Euroopan unionissa. Seurauksena monet faktantarkistajat ovat laajentaneet toimintaansa media- ja infomaatiolukutaidon suuntaan. Laajempi kenttä tuo esille myös uusia eettisiä valintoja. Tietoisuutta infomaatiohäiriöistä on vahvistettu myös kaikkien pohjoismaisten tarkastajien ja neljän tutkimusyliopiston vuonna 2021 aloittamassa NORDIS EDMO-konsortiossa. NORDIS fokusoi paraikaa EU-rahoitteisesti sosiaalisen median infomaatiohäiriöiden tarkistamiseen, ymmärtämiseen ja rajoittamiseen. 

Käytännössä tämä tekee erityisesti NORDIS-tarkistajista luontevan kumppanin digitaalisesta informaatiolukutaidosta kiinnostuneille toimijoille ja kansalaisille.

Eurooppalainen yhteistyö syventämässä avoimuuskoodistoa ja laajentamassa rahoituspohjaa

Euroopassa faktantarkistusta on edistetty vuodesta 2017 alkaen muun muassa EU:n että Euroopan neuvoston myötävaikutuksella. Faktantarkistusta ja liitännäistä media- ja infomaatiolukutaitoa on tuettu teoriapuolella ja rahoittamalla hankkeilla. Euroopan neuvoston kontribuutiona voidaan pitää mm.  tässäkin oppaassa jo mainitun perusteoksen digitaalisista informaatiohäiriöistä (Infomation Disorder) rahoittamista. EU heräsi faktantarkistuksen mahdollisuuksiin Trumpin valinnan ja brexitin jälkeen, ennen Euroopan parlamentin vaaleja.  Vuodesta 2017 faktantarkistusta ja lukutaitoa on pidetty voimakkaasti esillä osaratkaisuna erityisesti disinfomaatio-haasteeseen. EU-resurssointiakin on seurannut perästä, mikä on tuonut tärkeää monimuotoisuutta perinteiseen some-alustojen  ja säätiöiden rahoitukseen. 

Euroopan komission pääosin mahdollistamista hankkeista kaksi pohjustaa tällä hetkellä IFCN-koodistoa täydentävää ja samalla some-alustoista  riippumatomampaa tiiviimpää alueellista yhteistyötä ja laatukoodistoa.

Näistä suurempi ja leimallisesti disinfomaation rajoittamiseen keskittyvä tutkijoiden, faktantarkistajien ja mediakasvattajien eurooppalainen verkosto on European Digital Media Observatory, EDMO. Sen tavoitteena on ollut alueellisista osaamiskeskuksista muodostettu eurooppalainen verkostojen verkosto erityisesti disinfomaation rajoittamiseen.  Pohjoismaat ovat EDMO:ssa mukana NORDIS -verkostolla. EDMOn ja siihen siältyvän Nordiksen ohella toinen käynnissä oleva eurooppalainen hanke on tiukentaa IFCN-koodistoa eurooppalaiseen kontekstiin sopivaksi ja etsiä yhteistyötä myös avoimiin lähteisiin keskittyvän OSINT-yhteisön kanssa. OSINT tunnetuin edustaja lienee suoranaisissa informaatiosodissakin kunnostautunut Bellingcat. Siinä missä EDMO-verkoston jäsenyys perustuu vielä pitkälti edellä mainittuun kansainväliseen IFCN-koodistoon – hieman kevyemmällä eurooppalaisella laatuarviointiprosessilla – eurooppalaisessa EFCSN:ssä neuvotellaan 2022 jo aidosti syvemmästä laatukoodistosta eurooppalaiseen kontekstiin. 

Viime aikoina kaikkia hankkeita on kirittänyt taistelu COVID-misinfomaatiota vastaan sekä akuutisti ennen kaikkea Venäjän ruokkima informaatiosota Ukrainan tukijoiden jakamiseksi.

Näiden koodistoihin liittyvien verkostohankkeiden tavoitteena on ennen kaikkea tuoda lisäarvoa verkossa helposti rajat ylittävän mis- ja disinfomaation patoamiseen tiivistämällä yhteistyötä.

Kansainvälisen faktantarkistuskoodiston laadullinen kehitys eurooppalaisesta näkökulmasta:

Minne avoimuuskoodistoissa ollaan menossa?

Yhteenvetona pohjoismaiselle lukijalle voidaan sanoa, että alustayhteistyön vaatima IFCN-jäsenyys ja laatuleima (ks. alla) edustavat toistaiseksi tärkeintä koodistoa, jolle eurooppalainen EDMO-faktantarkistusyhteisö on laadullisesti samantasoinen koodisto ilman vaikutusta some-alustojen algoritmien kautta saavutettavaan näkyvyyteen. 

Sikäli kun uusi Eurooppalainen EFCSN-yhteisö pääsee vuoden 2022 aikana yhteisymmärrykseen tiukemmasta koodistosta, eurooppalaisilla toimijoilla olisi edellytykset neuvotella myös some-alustojen kanssa omia Eurooppa-spesifejä yhteistyökuvioita vuosina 2023-2024 voimaan tulevan EU-lainsäädännön tukemana. 

Globaali yhteisö tulee säilyttämään edelleen faktantarkistajat kokoavana sekä roolinsa teknologisessa tuotekehityksessä. Alustayhteistyö on viimeaikoina laajentunut kattamaan myös Twitterin ja pienimuotoisesti nopeasti kasvavan kiinalaisomistuksessa olevan TikTokin sekä hitaaksi osoittautuneen Googlen yhtälailla tärkeän YouTuben. 

Perinteisen sisällön tarkistuksen rinnalla datan ja algoritmien roolin korostuessa  erilaiset lainsäädännöt, mutta myös maiden kulttuuriset erot ja käytännön haasteet puhuvat kuitenkin nyt alueellisen täydentävän laatutyön puolesta. Pohjoismaat muodostavat omalaatuisen kokonaisuuden toistaiseksi edelleen suhteellisen vahvojen instituutioiden ja laatuun panostavan  journalistisen mediankin osalta.  Omat vahvat ja osin poikkeukselliset informaatiorakenteet, kuten vahvat koulujärjestelmä, yleisradioyhtiöt ja kirjastot omaavat pohjoismaat erottuvat EU:nkin sisällä.

NORDIS-verkostolla on hyvä potentiaali kehittää vastaustamme digitaalisiin infomaatiohäiriöihin ja edustaa pohjoismaita näissä laajemmissa kokonaisuuksissa. Se keskittyy pohjoismaisiin luottamusyhteiskuntiimme, jotka ovat nyt pakotettuja uudelleenarviointeihin. Omalle pohjoismaiselle faktantarkistuskoodistolle ei kuitenkaan toistaiseksi ole nähty tarvetta.

Kuinka tunnistaa avoimuuteen sitoutuneen faktantarkistajan valefaktantarkistajasta?

Laatukoodistojen vielä vakiintuessa kasvun myötä, “lateraalisesti lukeva” (ks. oppaan luku 10) kansalainen etsisi faktantarkistajien sivuilta 

  1. maksimaalista läpinäkyvyyttä ja avoimuutta lähteiden, tekijöiden, rahoituksen ja yleisemmin toimintaperiaatteiden osalta sekä 
  2. laatumerkkinä jotain seuraavista ulkopuolisen arvioinnin vaativista yhteisöistä:  IFCN, EDMO –  ja jatkossa EFCSN.

Lähtökohtaisesti myös sitoutuminen esimerkiksi riippumattoman kansallisen medianeuvoston, kuten Suomen Julkisen sanan neuvoston JSN:n, määrittelemään hyvään journalistiseen tapaan kertoo, että kyseessä on vähintään vastuullista journalismia. Sitoutuminen koodistoihin ja periaatteisiin kannattaa tarkistaa aina primäärilähteistä - myös valefaktantarkistajat ovat väittäneet kuuluvansa koodistoihin.

Toisaalta valefaktantarkistajista mm. venäläisprogandaa Ukrainasta levittänyt War on Fake ei jaksanut mennä näin pitkälle vaan pyrki lähinnä heikentämään faktantarkistukseen liitettyä luottamusta. Kuten luvusta 9 opimme, pelkkä epäilyksen herättäminenkin saattaa toimia, jos todellisuus ei vastaa toiveita.

Digitaalinen infomaatiolukutaito lähtee lähdekritiikin osalta siitä, että tärkein puolustuslinja informaatiomanipulointia vastaan on jokaisen korvien välissä. Lähdekritiikin ja lähestymistavan puolesta suosittelemme faktantarkistusta lähestymistapana, jota tukevat ammattilaisten  pedagogiset faktantarkistukset, jotka kestävät aikaa.  Kun omat taidot eivät välttämättä riitä tai koet, että väitteen arvioinnista hyötyisi laajempi julkinen keskustelu, ota yhteyttä faktantarkistuspalveluun. Faktantarkistajat ottavat mielellään vastaan juttuvinkkejä ja jalostavat niistä pedagogisia tarkistuksia sekä tukimateriaalia tarkistetun tiedon levittämiseen - tuellasi. Lisätietoja:  www.faktabaari.fi/DIL 

Lähteet:

(1) https://ifcncodeofprinciples.poynter.org/ 
(2) https://www.ifcncodeofprinc iples.poynter.org/signatories
(3) https://www.ifcncodeofprinciples.poynter.org/process
(4) https://www.facebook.com/formedia/blog/third-party-fact-checking-how-it-works
(5) https://www.facebook.com/formedia/mjp/programs/third-party-fact-checking/partner-map
(6) https://edmo.eu/admission-criteria/
(7) https://edmo.eu/edmo-hubs/
(8) https://edmo.eu/fact-checking-community/
(9) https://datalab.au.dk/nordis
(10) https://eufactcheckingproject.com/
(11) https://edmo.eu/fact-checking-community/
(12) https://www.jsn.fi/

Lisätietoja:

https://www.ifcncodeofprinciples.poynter.org/know-more/the-commitments-of-the-code-of-principles 

https://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/ (FI) ja https://www.jsn.fi/en/guidelines_for_journalists/ (EN)

https://datalab.au.dk/nordis sis. linkit tarkistuspalveluihin

https://www.facebook.com/formedia/mjp/programs/third-party-fact-checking

https://www.washingtonpost.com/politics/2021/01/24/trumps-false-or-misleading-claims-total-30573-over-four-years/ 

https://faktabaari.fi/tapahtumat/claire-wardle-valtavia-ongelmia-ratkotaan-minimaalisella-budjetilla/

Mikko Salo on Avoin yhteiskunta ry:n puheenjohtaja ja vastaa vuonna 2014 perustamastaan Faktabaarista, joka on perustettu faktapohjaista julkista keskustelua varten. Hän osallistui vuonna 2018 Euroopan komission valeuutisia ja verkkodesinformaatiota käsittelevään korkean tason ryhmään faktantarkistuksen sekä media- ja informaatiolukutaidon asiantuntijana. Hän jatkaa medialukutaitoa käsittelevän EY:n asiantuntijaryhmän riippumattomana jäsenenä, ja hänellä on useita neuvoa-antavia tehtäviä kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa, joissa käsitellään digitaalisia informaatiohäiriöitä. Hän on NewsBeez-mediakonsernin perustajajäsen ja LUT-yliopiston johdon EU neuvonantaja EU:n tutkimus- ja innovaatiopolitiikassa sekä digitaalisissa asioissa.

Kuvitus: Lumi Pönkä

Lataa Digitaalinen informaatiolukutaito-opas (PDF)

info@faktabaari.fi